Varjoja paratiisissa -tutkimus tarkastelee hoivan kannalta vaikeita tunteita ja tilanteita omaishoitajien kokemana ja kertomana. Samalla tutkimus pyrkii valottamaan omaishoitotilanteisiin liittyvää kaltoinkohtelun uhkaa ja omaishoitajien toimijuutta kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyssä.
Tutkimuksen tausta on nyt jo melko pitkäaikaisessa kokemuksessani omaishoivan tutkijana. Olen aiemmassa tutkimuksessani tarkastellut omaishoitajien kokemuksia hoivan vaatimasta läsnäolosta. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että läsnäolo merkitsee omaishoitajille saatavilla oloa hoivan tarvitsijan turvallisuuden varmistamiseksi. Toisaalta läsnäolo merkitsee myös varuillaan oloa tilanteissa, joissa oma turvallisuus on uhattuna. Vaaratilanteet voivat liittyä esimerkiksi hoivan tarvitsijan muistisairauteen.
Sittemmin väitöstutkimuksessani tarkastelin iäkkäiden puolisoaan hoivaavien omaishoitajien toimijuutta, johon olennaisesti kuului hoivaajuuden löytäminen ja harjoittaminen tuntevana toimintana puolisoiden välisessä valtasuhteessa. Tuntevaan toimintaan kuului elämäntilannetta koskevan ymmärryksen muokkaaminen niin, että odotukset, tunteet ja tulkinnat palvelisivat hoivan arkea ja sen vaatimuksia. Erityisesti sellaiset tunteet kuin suuttuminen, ärtyminen ja turhautuminen koettiin hankalina, sillä ne vaikeuttivat suhtautumista puolisoon ja uhkasivat siten hoivan toteutumista.
Kaltoinkohtelun uhka ei mitenkään laajamittaisesti tullut esiin väitöskirjaa varten tekemissäni haastatteluissa, mutta häivähdyksiä siitä näkyi omaishoitajien aggressiivisiin tunteisiin liittyvänä satuttamisen pelkona. Työstin tämän pohjalta ajatusta hoivasta affektiivisena käytäntäntönä, johon olennaisesti kuuluu tasapainoilu jännitteisessä valtasuhteessa. Tätä käsitystä hoivasta hyödynnän myös parhaillaan käynnissä olevassa Varjoja paratiisissa -tutkimuksessani.
Tutkimus pureutuu sosiaalitieteellisen arjen tutkimuksen keinoin siihen, millaisia tunteita ja tilanteita pidetään vaikeina ja vaarallisina, sekä kuinka niiden kanssa tullaan arjessa toimeen. Näitä kysymyksiä tarkastelemalla pyrin samalla valottamaan sitä, millaista toimijuutta omaishoitajilla voi olla kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyssä. Tutkimustani varten haastattelen omaishoitajia. Tutkimukseni haastaa tunnistamaan hoivan jännitteisenä suhteena, johon toisinaan nivoutuu vakaviakin ongelmia. Näihin ongelmiin on kyettävä vastaamaan, jotta omaishoidon lisääminen olisi sosiaalisesti kestävä yhteiskuntapoliittinen tavoite.
Tutkimustani rahoittaa Alli Paasikiven Säätiö, joka työskentelee perheiden sosiaalisen turvallisuuden lisäämiseksi. Toteutan tutkimuksen yhteistyössä Tampereen Seudun Oamishoitajat Ry:n ja sen Ei saa ravistaa -hankkeen kanssa.
Tutkimuksen haastattelut ovat pian alkamassa, lisää haastateltavia mahtuu mukaan. Jos sinulla omaisesti hoitajana on kokemusta vaikeilta tuntuvista tilanteista ja omat tunteesi ja toimintasi pohdituttavat – ehkä huolestuttavatkin – sinua, tervetuloa mukaan. Annan mielelläni lisätietoja tutkimuksesta niin puhelimella, kasvotusten kuin sähköpostitsekin. Etsin haastateltaviksi niin erityislasten ja -nuorten vanhempia kuin puolisostaan tai vanhemmistaan huolehtivia omaishoitajia. Osallistuminen ei edellytä virallista omaishoitajuutta eli omaishoidon tukea.
Tervetuloa myös seuraamaan tutkimushankkeen sivuja ja blogia. Tänne blogiin päivitän tutkimuksen kuulumisia – säännöllisen epäsäännöllisesti.
Varjoja paratiisissa 